sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Analyysissa Nordnetin voittajarahastot - OSA 1 Globaalit rahastot

Miten valitsen aktiivisen rahaston?


Julkaisin muutamia päiviä sitten jutun Miten valitsen aktiivisen rahaston? Listasin siinä kymmenen kohdan check-listin, minkä käyn läpi, kun harkitsen aktiiviseen rahastoon sijoittamista:
1. Rahaston sijoitukset ja markkina-alue - haluanko sijoittaa tällaiseen rahastoon?
2. Taustayhtiö - Onko yhtiö hyvämaineinen, hoidetaanko sijoitustani hyvin?
3. Milloin rahasto on perustettu? - Mitä pidempi historia, sen parempi
4. Tuottohistoria - Onko rahasto pitkällä aikavälillä (10 vuotta ja yli) voittanut indeksinsä?
5. Salkunhoitaja - Kuka tai ketkä salkkua hoitaa ja onko salkunhoitajat vaihtuneet?
6. Juoksevat kulut - Liikaa ei kannata maksaa!
7. Tuottosidonnainen palkkio? - Onko sellainen ja miten se toimii?
8. Onko salkunhoitaja sijoittanut merkittävästi itse rahastoonsa? - Jos on, hienoa!
9. Bonussektori - Jotain muuta, mitä?
10. Morningstar rating

Jokainen voi painottaa eri kohtia omalla tavallaan ja joku muu voi nämä asiat läpi käytyään päätyä erilaiseen arvioon rahastosta kuin minä. Aiemmassa jutussani "analysoin" Seligsonin Phoebus rahaston ja totesin, että hyvillä mielin jatkan kuukausisäästämistä siihen.

Kampanjarahastot


Nyt käyn läpi kaikki Nordnetin mainostamat 'Voittajarahastot. Kampanja on ollut käynnissä jo jonkin aikaa: Valitse voittajarahastot - 9 rahastoa, jotka ovat lyöneet indeksin. Pähkäilen siis, mitä mieltä minä olen näistä rahastoista ja millä perusteilla voisin ajatella sijoittavani niihin tai miksi en sijoita.

Kampanjarahastot on jaettu kolmeen kategoriaan: (linkit Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)

Suomi-rahastot
* Evli Suomi Pienyhtiöt (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* Handelsbanken Suomi (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* Evli Suomi Select (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)

Globaalit rahastot
* Didner & Gerge Global (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* Evli Maailma (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* Sparinvest SICAV Ethical Global Value (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)

Kehittyvien markkinoiden rahastot
* Handelsbanken Kehittyvät Markkinat Teema (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* Swedbank Robur Global Emerging Markets (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)
* JPM Emerging Markets Equity (Nordnet, Morningstar, avaintietoesite)

Tulevaisuutta ajatellen, kun kyseistä kampanjasivua ei enää löydy, kirjattakoon tähänkin lyhyesti kampanjasivun lyhyt mainospuhe:
"Noin kolmannes pohjoismaisista rahastoista lyö indeksin. Kävimme läpi kaikki 517 Nordnetin tarjoamaa rahastoa ja valitsimme niistä yhdeksän parasta riskikorjatun tuoton perusteella, kolmessa eri kategoriassa. Nyt voit helpommin valita sinulle sopivat ja parhaiten tuottavat rahastot. Vie säästäminen uusiin korkeuksiin."

Äkkiseltään ei osu silmään, minkä aikavälin tuotosta on kyse, kun indeksin voittamisesta puhutaan. Mutta ei se mitään, lähdetään hommiin, juttusarjan ensimmäisessä osassa käsitellään siis kampanjan kolme globaalia rahastoa.

Globaalit rahastot


Koska en halua tehdä turhaa työtä, niin ensin teen yleissilmäyksen rahastoihin tsekaten läpi tietoja, mitä kampanjasivulta löytyy: Kehitys 3, 5 ja 10 vuotta; kulut; Morningstar rating; yleistä löpinää. Huomaan, että Sparinvestin rahasto on kilpailijoitaan kalliimpi ja se on tuottanut niitä huonommin. Miksi käyttäisin tämän rahaston tutkimiseen enempää aikaa? Rahaston esittelyssä myös kerrotaan, että "salkkuun valitaan osakkeita, joiden markkina-arvo on huomattavasti pienempi kuin niiden todellinen arvo". Ahaa, aika simppeliä hommaa tuo sijoittaminen. Lisäksi rahasto on eettinen ja sitä todistellaan hienoilla termeillä erittäin vakuuttavasti: "Ethix SRI Advisors varmistaa puolueettomien Norm-Based Screening© - ja Sector-Based Screening© -menetelmien avulla, että kaikki salkun sijoitukset ovat eettisiä". Minulla ei ole mitään eettistä sijoittamista vastaan, ja ehkä tämä oikeasti on hienosti eettinen, mutta silti ei vakuuta nämäkään lauseet.

En kuitenkaan vielä luovuta, vaan tsekkaan pikaisesti mitä rahasto on syönyt: Suurin sijoitus Microsoft yli 4% painolla, muutenkin tuttuja nimiä isoimpien sijoitusten joukossa. Sijoituksista liki 60% Yhdysvalloissa, joten aikalailla vertailuindeksin (maailma) mukaisesti. En malta olla vilkaisematta tuottoa hieman tarkemmin, koska mielessäni käy, että tämä saattanee tuottaa hitusen vertailuindeksiään vähemmän... Ja kas, 5 vuoden tuotto häviää indeksilleen 0,99%.

Tässä nyt hitusen syrjähdettiin jo asioihin, joihin piti paneutua vasta kun rahastoa analysoidaan check-listin mukaisessa järjestyksessä... Mutta tämän pikaisen vilaisun tarkoitus oli selvittää itselleni, kannattaako rahaston tutkimiseen uhrata enempää rajallista aikaansa ja minulle lopputulos on selkeä: Ei kannata. Kilpailijat ovat halvempia, mielenkiintoisempia ja tuottohistorialtaan parempia eikä rahaston markkinointitekstikään vakuuta. Totean tämän rahaston siis minulle sopimattomaksi jo ennen analyysiin saakka pääsemistä. Mutta kaksi kiinnostavan oloista rahastoa sentään jää vielä jäljelle.


Didner & Gerge Global


1. Markkina-alue on globaali (kehittyneet ja kehittyvät markkinat), sijoituksia 28 (20.5.2018 Morningstar).

"Osakkeita ja eri alojen ja alueiden välistä jakoa ei ole määrätty ennalta. Tästä syystä salkku voi aika ajoin keskittyä vain muutamiin aloihin ja alueisiin." (avaintietoesite)

Rahastossa on sijoituksia suhteellisen vähän ja maantieteelliset painotukset eivät mukaile maailman indeksiä (mm. USA alipainossa, Kanada suuresti ylipainossa, Latinalainen Amerikka ja Lähi-itä ylipainossa).

Rahasto vaikuttaa siis erittäin mielenkiintoiselta ja ensisilmäyksellä aidosti aktiiviselta rahastolta. Suurimpien sijoitusten joukossa on paljon USA:n ulkopuolisia nimiä, joskin eritoten Kanadasta, mikä on kuitenkin positiivista sekin (USAn isoimpiin yrityksiin sijoitan indeksirahaston kautta ja aktiiviselta rahastolta haluan jotain muuta).

Taustayhtiö Didner & Gerge. Tämä Ruotsalainen yhtiö on minulle tuttu vain Nordnetista. Vuonna 2015 Nordnetissa on ollut Didner & Gerge Small & Microcap -kampanja, lyhyellä googlauksella tämän kampanjasivun tiedot ovat parasta antia mitä firmasta suomeksi löydän: Perustettu 1994, aktiivisen salkunhoidon ja riskinoton puolestapuhuja. Ruotsinkielisiä kotisivuja en jaksa kauaa kahlata. Neutraali/positiivinen yleisvaikutelma kaiken kaikkiaan.

3. Rahasto on perustettu vuonna 2011, eli rahastolla on ikää noin 7 vuotta. Aika vähän siis vielä.

4. Tuottohistoria. Yritän löytää tuottohistorian rahaston alusta saakka verrattuna indeksiin. Avaintietoesitteessä ei ole. Kotisivultakaan en löydä. Tuotto rahaston alusta asti kyllä löytyy, mutta eivät ole vaivautuneet laittamaan siihen yhteyteen vertailuindeksin tuottoa. Ärsyttää aivan suunnattomasti moinen - jopa niin paljon, että tuskin tähän jatkossa rahojani laitan vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen rahasto.

Joudun tyytymään Morningstarin kaavioon ja tulen siihen tulokseen, että tuotto on käytännössä ollut indeksin mukaista. Viiden vuoden tuotossa rahasto voittaa indeksin 0,02% ja kolmen vuoden aikana 0,27% eli indeksin mukaista tuottoa on saatu kaikilla näillä aikaväleillä. Morningstar vertaa tuottoa maailman indeksiin, missä kehittyvät markkinat eivät ole mukana. Rahaston oikea vertailuindeksi olisi kehittyvät markkinat huomioiva MSCI ACWI, joka on viimeisen 10 vuoden aikana tuottanut aivan hitusen vain kehittyneiden markkinoiden MSCI Worldia vähemmän. Varmuuden vuoksi vertaan maksimi aikavälin tuoton Morningstarissa vielä iShares MSCI ACWI ETF:ään ja sen tuotto on valittuna noin 7 vuoden ajanjaksona hyvin lähelle sama kuin rahaston ja MSCI World indeksin.




Alun mielenkiinnon jälkeen olen hieman pettynyt - olemassaolonsa ajan rahasto on tuottanut lähes identtisesti indeksinsä verran.

Huomaan kuitenkin, että rahastossa on käteistä jopa yli 10% koko salkun arvosta! Eli erittäin paljon. Jos näin suurella käteispainolla päästään indeksin tuottoon, niin sehän muuttaa tilannetta taas rahaston eduksi - toisaalta kassan osuus on voinut olla pienempi aivan viime päiviin saakka. Mutta miksi käteispaino on näin suuri, en tiedä, ehkä se on varautumista laskumarkkinaan tms. mikä ei välttämättä ole lainkaan huono asia.

5. Salkunhoitaja. Rahastolla on kaksi salkunhoitajaa, joista toinen on Morningstarin mukaan ollut puikoissa alusta saakka, toinen on tullut mukaan vuonna 2014. En osaa arvioida salkunhoitajia sen kummemmin, pääasia, että sama henkilö on ollut mukana alusta saakka.

6. Juoksevat kulut 1,62% lukeutuu aktiivisten rahastojen keskikastiin. Mennään kokolailla maksimissa, mitä olen valmis tällaisen rakenteen omaavasta rahastosta maksamaan. Kehittyvät markkinatkin ovat toki mukana suht merkittävälläkin painolla, joten ehkä voisin pitää kuluja jopa suht kohtuullisina (verrattuna muihin aktiivisiin rahastoihin).

7. Tuottosidonnaista palkkiota ei ole. Rahaston juoksevilla kuluilla tämä onkin hyvä juttu, ettei mene liian kalliiksi.

8. Onko salkunhoitaja sijoittanut omia varojaan rahastoon? Ei hajuakaan. Lisäys 20.5. Sharevillessä saadun infon perusteella: Salkunhoitajat ovat sijoittaneet merkittävissä määrin omia varojaan rahastoon (artikkeli vuodelta 2016).

9. Bonussektori: Ei tule mitään erityistä mieleen. Ehkä ison käteisen määrän voisin nähdä bonuksena, toisaalta joku toinen voi nähdä sen huononakin asiana.

10. Morningstar rating: ✭✭✭✭

Johtopäätökset: Rahasto on mielenkiintoinen globaalisti sekä kehittyneille että kehittyville markkinoille sijoittava rahasto. Rahastoa tutkiessa saan mielikuvan aidosti aktiivisesta rahastosta (aika suppea hajautus, maantieteelliset painotukset hyvinkin paljon indeksistä poikkeavia) mutta silti tuotto rahaston olemassaolon ajalta (7 vuotta) vastaa indeksin tuottoa hyvin tarkasti (hyvin niukasti voittanut indeksinsä, mikä on sekin hieno saavutus kulujen jälkeen). Lisäksi soppaa hämmentää suuri yli 10% käteiskassa, jonka näen tässä markkinatilanteessa ihan mielenkiintoisena optiona - toisaalta jos kurssit jatkavat nousuaan, jää rahasto indeksistään sen vuoksi ehkä jälkeen lähitulevaisuudessa.

Pahimmat miinukset rahasto saa lyhyestä historiasta ja huonosta tiedon jakamisesta (puutteellisesti esitetty tuottohistoria kotisivulla). Vaikka rahasto on niukasti voittanut indeksinsä, ei eroa indeksiin ole riittävästi ja 7 vuotta on lyhyt aika arvioida tuloksia. Seitsemän vuoden historiaan ei myöskään mahdu yhtään kunnollista laskumarkkinaa, eli näyttöjä hyvästä salkunhoidosta ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, vaikka toisaalta rahasto onkin kutkuttavan mielenkiintoinen.

En siis aio sijoittaa tähän rahastoon, mutta se on mielenkiintoinen ja voin aika ajoin seurailla miten sillä on mennyt.


Evli Maailma


1. Markkina-alue on globaali (kehityneet markkinat), sijoituksia 79 (20.5.2018 Morningstar).

"Sijoitamme alihinnoiteltuihin yhtiöihin, joilla on hyvä kassavirta ja velanhoitokyky. Teemme sijoituspäätökset vertailuindeksistä riippumatta, eikä rahastolla ole rajoitteita toimiala-, maa- tai yrityskokojakauman suhteen sijoitusalueensa sisällä." (salkunhoitajan katsaus 30.4.2018)

Hajautus on melko laaja, maantieteelliset painot onneksi jonkin verran poikkeavat maailman indeksin painotuksista (esim. USA hieman pienemmällä painolla, Japani isommalla). 10 suurinta sijoitusta vastaavat hieman yli 16% koko rahastosta. Suurimpien sijoitusten joukossa on tuttuja nimiä, mutta suurimpien sijoitusten lista ei kuitenkaan ole mikään vain hieman sekoitettu lista maailman suurimmista yrityksistä, mikä on hyvä asia.

Olen tämän kanssa erityisen tarkkana, koska rahasto sijoittaa vain kehittyneille markkinoille ja vieläpä laajahkolla hajautuksella, ja tietenkin mieleeni heti juolahtaa, olisiko esim. maailman indeksin mukaisesti sijoittava EUNL-etf tätä parempi vaihtoehto. En kuitenkaan tyrmää rahastoa, koska ensisilmäyksellä mukana tuntuu olevan myös aitoa aktiivisuutta osakevalinnoissa, jatkan siis mielenkiinnolla tutkimuksiani.

2. Taustayhtiö Evli Pankki. Pienehkö pankki, joka oman mututuntumani perusteella lukeutuu hyvämaineisten ja luotettavien joukkoon. Tämä kohta siis neutraali/positiivinen.

3. Rahasto on perustettu vuonna 1994 eli ikää on jo pian 25 vuotta. Tästä ehdottomasti lisäpisteitä rahastolle.

4. Tuottohistoria. Rahasto on tuottanut toiminnan alusta p.a. 5,40% (eli vuotuinen tuotto.) Vertailuindeksi (MSCI World) on tuottanut samassa ajassa 5,62% (Rahaston tietosivu 30.4.2018) . Tällä noin 25 vuoden taipaleella rahasto on siis tuottanut lähes saman kuin indeksinsä, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksena - ennen kuluja tuotto on ollut jopa merkittävästi parempi. Moni indeksirahastokin jää jälkeen, koska niidenkin kulut ovat usein enemmän kuin edelläkuvattujen tuottojen 0,22% ero.

Mutta mutta. Vuodesta toiseen ylituoton tekeminen on erittäin haastavaa, etenkin niiden kulujen vuoksi. Jos 25-vuodessa on hieman jääty tavoitteesta tuottaa indeksiään paremmin, niin mitä pitäisi ajatella tulevasta?

Tsekkaan vielä tilastoja muilta ajanjaksoilta:
- 10 vuotta, vuositasolla tuotto 1,46%  indeksiä huonompi
- 5 vuotta, vuositasolla tuotto 1,26% indeksiä parempi
(Morningstar 17.5.2018)

Tässä kaavio Morningstarista, vertailuindeksi hyppää mukaan vasta jokusen vuoden jälkeen aloituksesta.



Tuottohistoria on siis loistava aktiiviseksi rahastoksi, mutta ei riittävän hyvä, koska vertailuindeksiä ei ole voitettu perustamispäivästä lukien.

5. Salkunhoitaja. Nimi (Hans-Kristian Sjöholm) ei tietenkään kerro minulle mitään. Oleellista on, milloin hän on aloittanut tämän rahaston hoitajana. Evlin sivuilta löytyy nopeasti tieto, että "Rahaston tuotto 31.5.2011 lähtien (jolloin nykyinen salkunhoitaja aloitti) oli 12,9 % p.a. vertailuindeksin tuoton ollessa 11,4 % p.a".  Suurin osa tuottohistoriasta on siis luotu eri salkunhoitajan toimesta, toisaalta uusi salkunhoitaja on pärjännyt hienosti nämä yli 7 vuotta päihittäen indeksin - valitettavasti 7 vuotta on minulle hieman liian lyhyt aika etenkin, kuten jo todettu, olemme eläneet pitkän nousun eikä tässäkään näyttöjä laskusuhdanteen osalta näin ollen ole.

Erityisbonus Evlille siitä, että nämä kaikki tiedot löytyivät todella helposti hyviltä ja selkeiltä nettisivuilta - saan tästä edelleen tukea ajatukselle, että Evli kuuluu hyvien ja asiakaslähtöisten pankkien joukkoon.

6. Juoksevat kulut 1,60% lukeutuu aktiivisten rahastojen keskikastiin. Mennään kokolailla maksimissa, mitä olen valmis mistään kehittyneille markkinoille sijoittavasta rahastosta valmis maksamaan.

7. Tuottosidonnaista palkkiota ei ole. Rahaston juoksevilla kuluilla tämä onkin välttämätöntä, muutoin menisi selkeästi liian kalliiksi.

8. Onko salkunhoitaja sijoittanut omia varojaan rahastoon? Ei hajuakaan.

9. Bonussektori: Ei tule mitään erityistä mieleen.

10. Morningstar rating: ✭✭✭✭

Johtopäätökset: Evli Maailma on hyvä rahasto, todennäköisesti yksi parhaista aktiivisista rahastoista, jotka sijoittavat globaalisti kehittyneille markkinoille. Siitä huolimatta en usko, että tällä rahastolla pääsee tulevina vuosikymmeninä ylituottoon suhteessa maailman indeksiin, vaan valitsisin kuitenkin ehkä mieluummin maailman indeksin mukaisesti sijoittavan rahaston, esim. EUNL.

Vaikka rahasto on loistava, sen kulut 1,60% vs. 0.20% etf tekevät rahastonhoitajan työstä erittäin haastavaa voittaa indeksi tai indeksirahasto vuodesta toiseen. Historiassa se ei ole onnistunut, vaan indeksille on hävitty (mm. perustamispäivästä lukien). Nykyinen salkunhoitaja on ollut työssään n. 7 vuotta, mikä on liian vähän, jotta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänestä voisi tehdä - erityisesti, koska yhtään kunnon laskumarkkinaa ei tähän ajanjaksoon mahdu. Kuitenkin tänä aikana rahasto on tuottanut indeksiään paremmin mikä on toki hieno saavutus. En myös tiedä, kauanko tämä mahdollisesti erittäin pätevä salkunhoitaja aikoo työssään jatkaa - indeksirahastossa tätä riskiä ei ole.

Lyhyesti todeten jätän sijoittamatta rahastoon siis etenkin kulujen ja salkunhoitajariskin vuoksi. Ne tuovat sijoitukseen paljon riskiä, mutta saatavilla olevan tiedon perusteella riski todennäköisesti hyvässäkin skenaariossa palkitaan lähinnä indeksin mukaisella tuotolla, hiemankin heikommassa skenaariossa jäädään siitä jälkeen.

Rahasto on kuitenkin mielenkiintoinen, sen sisältämiin yrityksiin minun toki pitäisi tutustua vielä hieman tarkemmin. Globaali aidosti aktiivinen rahasto voisi periaatteessa sopia ihan hyvin vielä omaan salkkuuni. Pidän rahaston mielessä - mikäli esim. seuraavan kunnollisen laskumarkkinan jälkeenkin nykyinen salkunhoitaja edelleen jatkaa ja indeksin hakkaaminen jatkuu voisin jopa sijoittaa tähän.

Jos Nordnetin globaaleista voittajarahastoista minun pitäisi valita yksi, se olisi ehdottomasti Evli Maailma. Vaan onneksi ei pidä :)

lauantai 19. toukokuuta 2018

Miten valitsen aktiivisen rahaston?





Passiiviset rahastot ovat tyypillisesti vähäkuluisia indeksirahastoja, jotka seuraavat tiettyä indeksiä. Näin pääsee varmuudella keskivertotuottoihin. Itse olen kirjoittanut blogiini Aloittelijan indeksirahasto-oppaan ja indeksirahastovertailu löytyy tuolta.

On kuitenkin kutkuttavaa ajatella, että voisi saada sijoitukselleen parempaakin tuottoa valitsemalla hyvän aktiivisen rahaston. Ongelma vain on siinä, miten löytää juuri se rahasto, joka tulevaisuudessa tuottaa indeksiä paremmin. Koska aktiiviset rahastot ovat passiivisia kalliimpia, osa jopa törkeän kalliita, on luonnollista, että etenkin pitkällä aikavälillä ne useimmiten häviävät indeksille.

Itse olen lähtökohtaisesti indeksirahastojen puolestapuhuja enkä usko, että kukaan voi kovinkaan suurella todennäköisyydellä löytää niitä juuri oikeita voittajarahastoja. Silti sijoitan useisiin aktiivisiin rahastoihin, näistä suurimpina sijoituksina PYN Elite (Vietnam), Seligson Phoebus (Suomi-painotteinen globaali) ja Spiltan Stabil (Ruotsi), pienempiä sijoituksia taas ovat Seligsonin Venäjälle ja Latinalaiseen Amerikkaan sijoittavat rahastot sekä Handelsbankenin Ruotsin pienyhtiöihin sijoittava rahasto.

Mistä sitten voi tietää, kannattaako johonkin aktiiviseen rahastoon sijoittaa? Tuskin mistään, mutta aika helposti löytää keinot etsiä ne rahastot, joihin EI ainakaan kannata sijoittaa. Käyn tässä ensin läpi pinnallisen "rahasto-analyysini "sisällön pohdintoineen ja sitten analysoin Phoebuksen.

Tarkoitus on jatkaa juttua myöhemmin analysoimalla läpi suosittuja Nordnetin rahastoja, joita juuri nyt kovasti Nordnet mainostaa teemalla "Valitse voittajarahastot - 9 rahastoa, jotka ovat lyöneet indeksin".

Mainittakoon vielä, että yhtenä innoittaja tämän jutun kirjoittamiseen toimi Rikas Erakko -blogin juttu 'Rahastojen valinta ja vertaaminen', missä hyvin kerrotaan työkaluista rahastojen vertailuun Nordnetissä.


Check-list aktiivisen rahaston valintaan


Pikavilkaisulla potentiaalisen rahaston löydyttyä käytän tarkempaan "analysointiin" yleensä seuraavantyyppistä yksinkertaista check-listiä, minkä auttaa pohtimaan, täyttääkö rahasto sellaiset kriteerit, että siihen voisi ajatella sijoittavansa.

1. Rahaston sijoitukset ja markkina-alue - haluanko sijoittaa tällaiseen rahastoon?
2. Taustayhtiö - Onko yhtiö hyvämaineinen, hoidetaanko sijoitustani hyvin?
3. Milloin rahasto on perustettu? - Mitä pidempi historia, sen parempi
4. Tuottohistoria - Onko rahasto pitkällä aikavälillä (10 vuotta ja yli) voittanut indeksinsä?
5. Salkunhoitaja - Kuka tai ketkä salkkua hoitaa ja onko salkunhoitajat vaihtuneet?
6. Juoksevat kulut - Liikaa ei kannata maksaa!
7. Tuottosidonnainen palkkio? - Onko sellainen ja miten se toimii?
8. Onko salkunhoitaja sijoittanut merkittävästi itse rahastoonsa? - Jos on, hienoa!
9. Bonussektori - Jotain muuta, mitä?
10. Morningstar rating

1. Rahaston sijoitukset ja markkina-alue


Ensin tietenkin  tsekkaan, mitä rahasto on syönyt: Mihin se sijoittaa, alueellisesti ja toimialat, millainen on hajautus, paljonko on omistuksia, kuinka suuren painon suurimmat omistukset muodostavat jne. Näissä ei ole kyse niinkään hyvästä ja huonosta, lähinnä haluan vain tietää millainen rahasto on ja millainen on sen riskitaso, onko rahasto lopulta sellainen, mikä minua kiinnostaa. Huomioin tietenkin myös sen, omistanko suoraan jotain rahaston suurimmista omistuksista.

Jopa passiivisten rahastojen puolestapuhujat suhtautuvat usein positiivisemmin aktiivisiin rahastoihin jos markkina-alue on kehittyvillä markkinoilla. Kehittyvät markkinat toimivat usein kaikin tavoin tehottomammin kuin kehittyneet, osakkeet voivat olla useammin "väärin hinnoiteltuja" ja aktiivinen salkunhoitaja voi päästä käsiksi yrityksiin, joita ei indeksissä vielä edes ole. Itsekin suhtaudun siis aktiiviseen rahastoon positiivisemmin, jos se sijoittaa kehittyville markkinoille. Hyväksyn myös hieman suuremmat kulut tällöin.


2. Taustayhtiö


Tätä on vaikea kovin syvällisesti arvioida, mutta pidän silti erittäin tärkeänä. Onko firma arvostettu finanssimaailman toimija? Vasta perustettu firma? Löytyykö googlettamalla heti jotain negatiivista? Onko jossain keskusteluissa ollut jotain hyvää tai pahaa sanottavaa? Onko firman rahastoilla tapana sulautua vähän väliä johonkin toiseen niin, että jatkuvuutta ei ole? Lyhyt visiitti yrityksen kotisivulle on aiheellista tehdä, ymmärsi kielestä sitten mitään tai ei.

Tässä esimerkkejä siitä, mitä ajatuksia erilaiset rahastoja tarjoavat firmat itsessä herättävät:

- Kivijalkapankit (ja muut isot pitkän linjan toimijat): Ihan ok, jos seasta sattuu oikeasti hyvä aktiivinen rahasto löytymään. Riskinä lähinnä jatkuvat rahastojen sulautumiset ja lopettamiset, mutta sinänsä ihan luotettavaa toimintaa.
- Seligson: Arvostan (omat ja monien muiden positiiviset kokemukset). Riskinä lähinnä puljun pienuus sitä kautta, että kauanko firma ja sen tuotteet vielä ovat olemassa.
- Spiltan: Tiedonmuruset netistä puhuvat luotettavuuden puolesta (järkevä filosofia, suosittuja rahastoja Ruotsissa) ja tähän päälle Seligsonin suosittelut niin nousee selkeästi positiivisen puolelle.
- Aleksandria: En sijoita vaikka kuvittelisin löytäneeni heiltä täydellisen tuotteen.
jne.

3. Milloin rahasto on perustettu?


Uuden tai uudehkon rahaston kohdalla homma on väistämättä arpapeliä. Mitään näytttöä ei ole, on vain lupaukset ja tarina, jolla tuotetta myydään. Aktiivisen rahaston kohdalla en itse helposti sijoita rahastoon, ellei se ole vähintään noin 10 vuotta vanha. Surkeimmat rahastot on lopetettu ja sulautettu tuossa ajassa jo monta kertaa. Myös tuottohistoria, joka ei milloinkaan ole tae tulevasta, saattaa tuossa ajassa antaa jo hienoisia viitteitä myös tulevaisuudesta.

Toki voin uudempiinkin rahastoihin sijoittaa, mutta markkinapuheita en usko ja rahaston filosofian tulee olla ymmärrettävä. En siis koskaan voisi sijoittaa vasta perustettuun rahastoon, johon osakkeet valitaan erikoisen hienolla supermenetelmällä, jota on kehitetty vuosia ja joka lupaa erinomaista tuottoa jatkossa. Sen sijaan voin sijoittaa pienellä summalla Seligsonin uudehkoon Latinalaisen Amerikan rahastoon, koska uskon, että Seligson tekee parhaansa saadakseen asiakkailleen mahdollisimman hyvää tuottoa ja pidän järkevänä, että he tekevät yhteistyötä tässä paikallisen firman kanssa.

4. Tuottohistoria


Kuten edellä todettu, tuottohistoriaan ei kannata ihan kauheasti kiinnittää huomiota (kuin ehkä poissulkumielessä), ellei historia ole riittävän pitkä. Jos rahasto on 10-20 vuoden sisällä hävinnyt indeksilleen, miksi se voittaisi sen jatkossa? Saattaa toki voittaa, mutta tuskin olen rahoillani mukana tätä katsomassa.

Pääsääntöisesti sijoitan vain sellaisiin aktiivisiin rahastoihin, jotka ovat vähintään 10 vuotta vanhoja ja ovat perustamispäivästään alkaen tuottaneet vertailuindeksiään paremmin. Tämä kriteeri mukavasti poistaakin jo suurimman osan kaikista tarjolla olevista rahastoista.

Viimeistään tässä vaiheessa huomaa myös, mikäli kyseessä on ns. piiloindeksirahasto, joka tuottaa suurinpiirtein kulujensa verran vähemmän kuin vertailuindeksinsä (esim. Suomi-rahasto, mihin heitetty hieman sitä sun tätä ja sijoituksia on melko paljon, tuottaa (ennen kulujaan) todennäköisesti koko ajan suurin piirtein saman kuin indeksinsä).

5. Salkunhoitaja


Kuka tai ketkä salkkua hoitavat? Saako salkunhoitajista jotain tietoja?

Ehkä vielä oleellisempaa on muistaa se, että aktiivinen rahasto voi muuttua käytännössä täysin toiseksi rahastoksi, kun rahastonhoitaja vaihtuu. Toki joskus rahastoja hoidetaan tiiminä ja taustayhtiön merkityskin voi vaihdella. Joka tapauksessa aktiivisen rahaston yksi suurimmista riskeistä kohdistuu salkunhoitajaan. Ei pelkästään siis siihen, miten hyvä nykyinen salkunhoitaja on, vaan siihen, kauanko hän jatkaa työssään. Myös tuottohistoriaa tutkiessa on tärkeää selvitellä, onko mahdolliset hyvät tuotot nykyisen salkunhoitajan aikaansaamia vai kenties muutama vuosi sitten jo kuolleen supergurun, jonka jäämistöllä nyt vielä tehdään viimeiset rahat.

Mitä pidempään sama salkunhoitaja on työssään ollut, sen houkuttelevampana rahasto minulle näyttäytyy. Mikäli näytöt nykyisen salkunhoitajan osalta jäävät liian vähäisiksi, en luultavimmin sijoita rahastoon, vaikka tuottohistoria olisi kuinka kauniin näköistä.

6. Juoksevat kulut


Oleelliset kulut ovat tiivisetytsti juoksevat kulut + tuottosidonnainen palkkio. Juoksevat kulut pitävät sisällään normaalisti suurimman menoerän eli hallinnointipalkkiot. Näiden kulujen päälle tulee vielä pieniä kuluja mm. kaupankäynnistä, mutta kulujen vertailu on itselleni riittävän tarkkaa ilman näitäkin.

Passiivinen rahasto on kuluiltaan käytännössä aina alle 1%, useimmiten paljon vähemmän (halpa indeksirahasto on kuluiltaan noin 0,20-0,40%, etf:t vielä halvempia).

Aktiivinen rahasto alkaa olla halpa siinä 1% kieppeillä ja harvat ovat sitä halvempia. Mutulla sanoisin, että noin 1,5% kulut ovat aika tavalliset aktiiviselle rahastolle nykyisin, joskin löytyy paljon merkittävästi kalliimpiakin. Ja kuten jo todettu, olen valmis maksamaan kehittyville markkinoille sijoittavasta rahastosta hieman enemmän kuin kehittyneille.

Jos rahaston juoksevat kulut lähentelee 2% niin mitä todennäköisimmin hylkään sen automaattisesti. Kehittyville markkinoille saatan kuitenkin harkita noinkin kallista.

7. Tuottosidonnainen palkkio


Aktiivisissa rahastoissa on usein tuottosidonnainen palkkio, mikä tarkoittaa, että kulut nousevat mikäli tuottosidonnaisen palkkion kriteerit täyttyvät. Tuottosidonnainen palkkio ei automaattisesti ole hyvä tai huono asia, vaan täytyy ymmärtää, miten se toimii ja katsoa sitten kokonaisuutta (juoksevat kulut + tuottosidonnainen palkkio).

Jos tuottosidonnaisen palkkion mekanismi on liian monimutkainen ymmärrettäväksi tai vaikuttaa asiakkaan kannalta erityisen epäedulliselta, on rahasto luonnollisesti syytä jättää rauhaan. Itse kuitenkin pidän yhdistelmästä pienet juoksevat kulut + tuottosidonnaiset palkkiot, joita maksetaan JOS rahasto tuottaa erityisen hyvin. Omissa rahastoissani sekä Seligson että PYN käyttää tuottosidonnaista palkkiojärjestelmää ja se on varsin ok. Rahastojen kotisivuilta myös näkee totetuneet todelliset kulut, missä tuottosidonnainen palkkio on laskettu mukaan.

8. Onko salkunhoitaja sijoittanut merkittävästi itse rahastoonsa?


Mikäli salkunhoitaja on itsekin sijoittanut (merkittävästi) rahaa hoitamaansa rahastoon, on se ehdottomasti hyvä juttu. Omia rahoja hoidetaan yleensä huolellisesti ja pitkäjänteisesti, ottamatta esim. typeriä ja liiallisia riskejä.

9. Bonussektori


Rahastoon voi liittyä jotain muutakin merkityksellistä, joka ei välttämättä (ainakaan suoraan) edes liity sen tuottopotentiaaliin. Bonussektori voi olla mitä tahansa, joka jollain muotoa voi vaikuttaa positiivisesti sijoituspäätöksen tekemiseen.

Esimerkiksi Seligson ja PYN saavat tästä lisäpisteen, hyvää palvelua, hyvät katsaukset, blogit jne. Bonussektorille voisi mennä myös esim. oman pankin rahastojen suosiminen ajatuksella, että sijoituksia on sitten helppoa käyttää vakuutena kun lainaa tarvitsee.


10. Morningstar rating


Morningstar tähdittää rahastot asteikolla 1-5. Rahastolla tulee olla vähintään kolmen vuoden historia, jotta se tähditetään. Tähdet EIVÄT edusta kenenkään näkemyksiä rahastosta, vaan ne annetaan tietyllä kaavalla. Tähtiluokitus "asettaa rahastot paremmuusjärjestykseen kussakin rahastoluokassa riskikorjatun tuoton perusteella". Riskillä tässä tarkoitetaan tuoton heiluntaa.

Morningstarin tähtiä ei kannata liikaa tuijotella, mutta on hyvä tietää niistä edes tämän verran, niihin kuitenkin törmää hyvin usein. Käytännössä itse ajattelen tähdistä niin, että pääsääntöisesti skippaan suosilla 1-2 tähden rahastot (erityisestä syystä voin kuitenkin niihinkin sijoittaa), 4-5 tähdet rahastossa tähdet voivat olla yksi signaali siitä, että rahastoon ehkä kannattaa perehtyä tarkemmin. 

Lisää tietoa tähtiluokituksesta;

Pohdintaa


Edellä kuvatun analyysin jälkeenkään päätöksenteko sijoittaa aktiiviseen rahastoon ei ole helppoa. Analyysini ei koskaan yksiselitteisesti saa minua tekemään päätöstä sijoittaa johonkin rahastoon, vaan sijoituspäätöksen tekeminen on lopulta aina isompi mystinen prosessi ja asian hauduttelun jälkeen se päätös sitten vain tulee joskus tehtyä. Toki kun pienillä summilla rahastoihin sijoitan, niin toisinaan annan mielihalun viedä ja alan ostelemaan rahastoa ilman kunnollisia järkiperusteita, useimmiten ne jäävät lyhyen aikavälin tuoton tavoitteluksi ja myyn rahastot sitten aika pian pois. Kaikki aktiiviset rahastoni, mihin olen vuosia sijoittanut ja/tai aion vuosia sijoittaa, kuitenkin "läpäisevät" tämän seulani.

Sen sijaan käyttämällä tätä pinnallista tapaani analysoida rahastoja pystyn helposti karsimaan lähes kaikki tyrkyllä olevat rahastot pois. Eli poissulkemisessa tätä toimii hienosti ja sijoituspäätöksen tueksi antaa myös jotain.

Varmasti moni muu löytää aktiiviset hyvät rahastot minua paremmin ja en todellakaan kuvittele, että valintani olisivat juuri ne oikeat tuhansien rahastojen joukosta.



Analyysissa Seligson Phoebus



"Rahasto sijoittaa laadukkaiden yritysten osakkeisiin pitkällä yli 10 vuoden tähtäimellä. Rahasto sijoittaa pääosin suomalaisiin yhtiöihin, kansainvälisellä mausteella. Rahasto on aktiivinen ja pyrkii ylittämään vertailuindeksinsä tuoton."

Phoebuksen sijoitusfilosofiaan voi syvällisemmin tutustua tuolla.


Täyttyvätkö kriteerit sijoittamiselleni tällä hetkellä?

1. Markkina-alue. Periaatteessa markkina-alue on koko maailma, kuitenkin niin, että Suomi edustaa suurinta painoa. Vuosien saatossa painotukset ovat hieman vaihdelleet  ja jossain vaiheessa vertailuindeksiäkin muutettiin hieman.

Kyseessä kehittyneet markkinat, eli tämän kanssa tulee olla erityisen tarkkana. Suomipainotteinen globaali rahasto on muutoin ihan ok omaan makuun ja sopii salkkuuni.

Rahastossa on sijoituksia 26 ja 10 suurinta sijoitusta ovat painoltaan yli 50% koko rahastosta. Suurimmat omistukset ovat aika isolla painolla, Fortum isoimpana liki 9%. Omistan useita rahaston osakkeita myös suoraan.

2. Taustayhtiö. Seligson taustayhtiönä antaa positiivista signaalia sijoituspäätöksen tueksi, mutta en tietenkään sijoita sokkona kaikkiin heidän tuotteisiinsa (tai no... melkein kaikki indeksituotteita lukuunottamatta kyllä salkusta löytyy).

3. Rahaston on perustettu 10.10.2001 eli on yli 16 vuotta vanha. Hyvä.

4. Tuottohistoria. Seligsonin sivu kertoo (31.3.2018) rahaston tuottaneen / vuosi aloituspäivästään alkaen 10,86% vertailuindeksin (60% Suomi, 40% maailma) jäädessä tuottoon 9,23% / vuosi. Ero on suht merkittävä, kokonaisuottona tarkoittaa Phoebus n. 447% vs. indeksi n. 328%. Viimeisen viiden vuoden aikana rahasto on kuitenkin hävinnyt indeksilleen. Joka tapauksessa, 16 vuotta on tärkeämpi kuin viimeiset 5 vuotta.

Tuottohistoria on siis varsin vakuuttava ja myös volatiliteetti on ollut pitkällä aikavälillä pienempi (arvonvaihtelut vähäisempi, jolloin ajatellaan, että riski on vähäisempi).

Tsekkaan vielä Morningstarin. Tuotto-välilehti vertaa tuottoa maailman indeksiin (18.5.2018) - hyvä, koska Suomen paino salkussa muuttuu koko ajan ja pidän tätä vertailua ihan mielekkäänä rahaston oman vertailuindeksin lisäksi. 10v tuotto häviää maailman indeksille 0,12%. Viiden vuoden historialla takkiin tulee yli prosentti, kolmen vuoden historialla taas rahasto voittaa indeksin.

Tsekkaan vielä kaavio-välilehden. Siinä saan vertailtua rahaston tuottoa eri aikajänteillä eri indekseihin. Valitsen vertailuun Suomen ja maailman, maximoin vertailtavan ajanjakson. Graafi näyttää tältä.



Phoebuksen pitkän aikavälin tuotto vakuuttaa minut erittäin hyvin. Toki voi olla, että rahaston parhaat päivät ovat takana, silti tämä antaa uskoa myös tulevaan. Tiedän myös, että Phoebus sijoittaa laadukkaisiin yrityksiin ja salkunhoitaja Oldenburg on usein todennut, että jyrkissä nousuissa rahaston tuotto usein jää jälkeen esim. Seligsonin Phoenix-rahastosta, kun taas huonompina aikoina Phoebus pärjää paremmin.

Toki sijoittamalla Suomi-indeksiin olisi tuotot olleet historiassa samalla tasolla tai paremmat, mutta aktiiviselta rahastolta haluankin jotain muuta - Nordnetin kuluttomaan Suomi-indeksirahastoon toki sijoitan myös.

5. Salkunhoitaja. Kaikki edellä tehty tutkimustyö ja pohdinta olisi liki turhaa, jos kävisi ilmi, että salkunhoitaja on vaihtunut vaikkapa muutama vuosi sitten. Onneksi ei ole, vaan Oldenburg on luotsannut rahastoa alusta asti.

Riskinä voisi nähdä sen, että Oldenburg ei ehkä tule rahastoa enää toista 16 vuotta hoitamaan vaan jossain kohtaa salkunhoitaja vaihtuu tai rahasto lakkautetaan/sulautetaan.

Olenburgista löytyy muutenkin helposti lisää tietoa netistä, kokenut analyytikko joka yhdessä Peter Seligsonin kanssa on ollut Seligsonia perustamassa.

6. Juoksevat kulut. Phoebuksen juoksevat kulut on 0,75% eli aktiiviseksi rahastoksi erittäin alhaiset.

7. Tuottosidonnainen palkkio. Rahastossa on tuottosidonnainen palkkio, jota maksetaan, mikäli rahasto pidemmällä aikavälillä voittaa indeksinsä. Pidän tuottosidonnaisen osuuden mekanismiä hyvänä ja mahdollisia lisäkuluja kohtuullisina. Koska rahasto on viime aikoina hävinnyt indeksilleen, ei tuottosidonnaista palkkiota ole maksettu.

8. Oldenburg on sijoittanut merkittävän summan omia rahojaan rahastoon, mikä on hyvä asia.

9. Bonussektorille menee positiivinen mielikuva Seligsonista yrityksenä,  ja esim. postin kotiin kantamat kuukausikatsaukset ja Phoebus-blogi.

Analyysini kertoo minulle, että Phoebus saattaa olla hyvä sijoituskohde, ainakaan en poissulje tämän perusteella sijoittamista siihen. Tulevaisuus voi tuoda mukanaan mitä tahansa ja sijoitus voi osoittautua huonoksi. Mutta ainakin jotain taustatyötä on nyt yritetty tehdä :) Jatkan kk-ostoksiani siis entiseen malliin.

10. Morningstar: ✭✭✭✭


Disclaimer: Saattaa sisältää virheitä. Kirjoittaja ei ymmärrä edes sijoittamisen alkeita. Ei sisällä ostosuosituksia. Jos et sijoita et voi hävitä rahojasi markkinoille. Phoebus, kuten muutkin omat valintani, voivat olla täysin paskoja sijoituksia. 


Tsekkaa myös jatkojutut:
Analyysissa Nordnetin voittajarahastot - OSA 1 Globaalit rahastot

lauantai 3. helmikuuta 2018

Alexander Graham Bell ja AT&T:n historia






USA:n teleala on myllerryksessä ja osakkeiden hinnat ovat monen mielestä houkuttelevalla tasolla. Itselläni Verizon ja etenkin AT&T ovat nousseet suurimpien omistusteni joukkoon.

Mutta miten nämä jättiläiset ovat syntyneet? Aihe on kiinnostava ja siksi halusin rustata tästä lyhyen historiikin - tosin en aloittaessani ymmärtänyt, millaiseen suohon saappaineni olin astumassa. Aihe osoittautui erittäin laajaksi ja monisäikeiseksi. Teksti on siis pintaraapaisu ja kuten aina - voi sitältää virheitä :)


Puhelimen ja USA:n yritysmaailman historiaa



Elettiin 1800-lukua. Sähkömagneettiset teoriat olivat vakiintuneet ja lennätin oli jo olemassa. Viestintään liittyviä keksintöjä tehtiin paljon ja ja toisistaan riippumattta sekä Euroopassa että Amerikassa

Yksi merkittävimmistä aikakauden hahmoista oli Yhdysvaltoihin muuttanut skotlantilainen Alexander Graham Bell, joka ensimmäisenä patentoi puhelinkeksintönsä. Aikaisemmin hänelle myös virheellisesti annettiin kunnia koko puhelimen keksimisestä. Todellisuudessa ensimmäisen puhelimen kuitenkin keksi italialainen Antonio Meucci, jolla kuitenkaan ei ollut varaa patentoida keksintöään. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Bell esitteli puhelimensa vasta vuonna 1876. Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin.

Alexander Graham Bell oli menestynein puhelimen kehittäjistä. Hetimmiten ensimmäisen Bellin patentoidun puhelimen jälkeen perustettiin vuonna 1877 Bell Telephone Company Bellin appiukon Gardiner Greene Hubbardin johdolla.

Bell esitteli puhelimensa 1876 Philadelphian maailmannäyttelyssä menestyksen kuitenkin jäädessä vaatimattomaksi. Vasta vuonna 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä puhelin sai myönteistä huomiota osakseen. Tällöin puhelimeen oli lisätty hiilimikrofoni mikä teki siitä vasta varsinaisesti käyttökelpoisen.

Mikrofonin kehittäjiä olivat David Edward Hughes Englannissa ja Emile Berliner (Bellin työntekijä, myös Gramofonin kehittäjä) sekä Thomas Alva Edison (myös hehkulampun keksijä, yhdessä mm. J. P. Morganin kanssa perusti General Electricin) Yhdysvalloissa. Hiilimikrofoni teki mahdolliseksi parantuneen äänenlaadun lisäksi myös entistä pidemmät puhelinyhteydet.

Toisaalla Elisha Gray patentoi oman puhelimensa vain muutamia tunteja Bellin jälkeen. Oli myös (ilmeisesti perättömiä) väitteitä siitä, että Bell olisi varastanut jotain ideoita puhelimeensa Graylta. Gray oli yksi Western Electric Companyn perustajista, joka teki läheistä yhteistyötä Western Unionin kanssa. Western Union kävi taistoa Grayn ja hänen firmansa kanssa patenteista Bell Telephone Companyä vastaan. Western Union hävisi patenttiriidat ja luopui tele-bisneksestä 1879. Western Electric Company siirtyi osaksi Bell Telephone Companyä 1881.

Alkuun puhelinyhteydet olivat kahden puhelimen välisiä. Vuonna 1878 käyttöön tulleet puhelinkeskukset olivat käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle.

Vuonna 1891 Almon Strowger esitteli puhelinkeskuksen automatisoimiseksi mekaanisen kytkimen, jota myöhemmin kutsuttiin "Strowgerin kytkimeksi". Tätä käytettäessä soittaja painoi kahta painiketta niin monta kertaa kuin valittava puhelinnumero edellytti. Tämä ensimmäinen impulssivalintainen puhelin johti myös numeron valintakiekon käyttöönottoon, mikä oli käytössä 1900-luvun loppupuolelle saakka. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero.

Strowgerin kytkimen kehittäjä Almon Strowger perusti firman nimeltä Strowger Automatic Telephone Exchange Company vuonna 1891. Tästä muotoutui pian Automatic Electric Company (AE). Yhtiö sulautui osaksi Theodore Gary & Companya, joka taas sittemmin tuli osaksi GTE:tä (suurin itsenäinen puhelinyhtiö ns. Bell Systemin kulta-aikana) ja josta muodostui myöhemmin yhdessä Bell Atlanticin (yksi alkeperäisen AT&T:n jälkeläisistä) kanssa Verizon.

Telealan historia USA:ssa, kuten varmasti yrityshistoria ylipäätään, vilisee keksintöjä, nimiä, firmoja, fuusioita ja ankaraa kilpailua. Kun lähtee liikkeelle yhdestä henkilöstä tai firmasta, voi se johtaa monimutkaisten koukeroiden kautta mihin tahansa - ja kuten yllä esimakuna esimerkin omaisesti 'Strowgerin kytkimestä Verizoneen' nähtiin, ei 100 vuottakaan ole mahdottoman pitkä aika ja matkalle mahtuu jos minkälaista tapahtumaa.


Bell Telephone Company ja alkuperäinen AT&T



Alexander Graham Bell siis perusti Bell Telephone Companyn vuonna 1877.  Pian se voitti puhelimen patenttiriidat ja voittokulku saattoi alkaa. Yhtiö jakautui kahteen yksikköön: National Bell Telephone Company (fuusioiduttuaan New England Telephone and Telegraph Companyn kanssa, jonka perustamisessa Bellin appiukko Hubbard oli myös ollut mukana) ja International Bell Telephone Company.

Sulauduttuaan American Speaking Telephone Companyn kanssa National Bell Telephone Company muuttui American Bell Telephone Companyksi. Vuonna 1885 tästä edelleen kehittyi  American Telephone & Telegraph Company eli AT&T, josta tuli aikansa suurin tele-alan yritys. AT&T toimi Bell Telephone Companyn tytäryhtiönä vuoteen 1899 saakka vastaten lähinnä kaukopuheluista. 1899 siitä tehtiin koko yhtiön emoyhtio siirtämällä Bellin varat AT&T:hen yhtiölainsäädännön kiemuroiden vuoksi.

International Bell Telephone Company toimi lähinnä Euroopassa ja yhdessä Western Electric Companyn osien kanssa se myytiin 1925 ITT:lle (firman nimi oli alkuaan International Telephone & Telegraph eli IT&T, sittemmin ITT Corporation).


Bell System



Bell Telephone Companyn/AT&T:n kultakausi, monopoli ja hajoaminen (1877-1984)

Bell System oli ensin Bell Telephone Companyn ja sittemmin AT&T:n hallinnoima tavaramerkki ja yritysrypäs, johon kuului neljä merkittävää divisioonaa:
AT&T Long Lines (mm. kaukopuhelupalvelut)
Western Electric Company (laitevalmistus)
Bell Labs (tutkimus- ja kehitystyö)
Bell operating companies (paikallispuheluita tarjoavat yritykset)

Bell Systemsin asema oli niin vahva, että se lähenteli ja välillä olikikin käytännössä monopoli. Itsenäisiä, Bell Systemin ulkopuolisia operaattoreita kyllä oli, mutta niiden markkina-asema ei ollut kovin merkittävä. Jo 1913 kilpailuviranomaisten vaatimuksesta AT&T joutui antamaan  itsenäisille operaattoreille mahdollisuuden käyttää pitkän matkan puhelinverkkojaan. Lisäksi AT&T joutui luopumaan hankkimastaan määräysvallasta lennätinmarkkinoita hallitsevasta Western Unionista myymällä osakkeitaan pois. Näin yritettiin lisätä kilpailua puhelinmarkkinoilla ja varmistettiin, ettei AT&T ainakaan halitse sekä puhelin- että lennätinmarkkinaa.

AT&T pystyi kuitenkin jatkamaan itsenäisten yritysten ostamista omaan hallintaansa ja se säilytti erittäin vahvan asemansa läpi vuosien, vaikkakin se oli toistuvasti kilpailuviranomaisten hampaissa. Koko verkko kansallistettiin 1. maailmansodan aikana 1918-1919, mutta sen jälkeisessä yksityistämisessä lähes monopoliasema sai jatkua. 1934 lähtien USA viestintäkomissio määräsi AT&T:n perimien puhelujen hinnat. Toisen maailmansodan aikana AT&T sai mittavia sotilasalan sopimuksia.

1949 alkoi pitkä oikeudenkäynti AT&T:n asemasta, jossa päästiin sopuun vasta 1956. Tällöin AT&T sopi oikeusministeriön kanssa, että AT&T tekee bisnestä vain säännellyllä kansallisella puhelinverkollaan sekä lisäksi hoitaa erityisiä hallituksen antamia töitä.

Bell System tarjosi vuosien ajan maailman parhaan puhelinjärjestelmän. Järjestelmä edistyi jatkuvasti ja puhelinten määrä kasvoi vinhaa vauhtia: Amerikkalaisista kotitalouksista puhelintä käytti vuonna 1945 puolet, 1955 jo 70% ja 1969 jopa 90%.

Vuonna 1962 NASA laukaisi AT&T:n ensimmäisen satelliitin (Telstar I)  kiertoradalle. Satelliittia varten AT&T rakensi kolme maa-asemaa: Usaan, Ranskaan ja Englantiin. Se ei ollut maailman ensimmäinen tietoliikennesatelliitti, mutta se oli mm. ensimmäinen, mikä mahdollisti transatlanttiset lähetykset.  Satelliitti asettui matalalle kiertoradalle kiertäen maapallon kahdessa ja puolessa tunnissa. Se mahdollisti mannertenvälisen tiedonsiirron 20 minuutin ajan joka kierroksella. Satelliitti pystyi välittämään yhtä mustavalkoista televisiokanavaa ja 600 puhelua. Jo laukaisupäivänään se välitti suoraa televisiolähetystä USAsta Ranskaan.

Image of the Telstar 1 satellite. Credits: Courtesy of Bell Labs

Satelliitin elinikä jäi lyhyeksi, noin puoleen vuoteen. Se vaurioitui todennäköisesti tavallisesta avaruussäteilystä tai USA:n ja Neuvostoliiton avaruudessa tekemien ydinkokeiden säteilystä. Telstar sai länsimaissa suuren mediahuomion ja sillä korostettiin Yhdysvaltojen mahtia suhteessa Neuvostoliittoon. AT&T rakensi vielä toisen satelliitin (Telstar II), joka laukaistiin avaruuteen 1963.

Satelliittien saralla AT&T koki takaiskun, kun vuonna 1962 Yhdysvalloissa kansainvälisen satelliittitietoliikenteen monopoliasema annetiin Comsat-yhtiölle, jossa myös valtio oli osakkaana.

Ratkaiseva taisto USA:n hallituksen kilpailuviranomaisten ja AT&T:v välillä alkoi 1974. Vuonna 1975 Kanadassa toiminut Bell Canada itsenäistyi omaksi yhtiökseen (nykyisin osa BCE Inc. yhtiötä). Ratkaisuun päästiin vasta 1982 ja lopulta vuonna 1984 Bell System lopullisesti pilkottiin ja haudattiin: AT&T muuttui merkittävästi entistä loistoaan pienemmäksi firmaksi (pääpiirteittäin kaukopuheluyksikkö, Bell Labs ja Western Electric Company jäi sille) ja sen hallitsemasta kahdestakymmenestä kahdesta yhtiöstä muodostettiin seitsemän itsenäistä alueellista Bell-yhtiötä.

Näitä seitsemää yhtiötä kutsuttiin nimellä Baby Bells ja ne olivat:
  • Ameritech 
  • Bell Atlantic
  • BellSouth
  • NYNEX 
  • Pacific Telesis 
  • Southwestern Bell 
  • US West
Lisäksi oli kaksi yritystä, joissa (alkuperäinen) AT&T oli ollut vain vähemmistöomistaja, ja jotka saivat jatkaa toimintaansa: Cincinnati Bell Telephone Company (nyk. Cincinnati Bell ) ja Southern New England Telephone (jonka SBC Communications eli Southwestern Bell hankki itselleen 1998 ja joka nykyisin on osa tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa painiskelevaa Frontier Communicationsia).


AT&T:n ja Baby Bellsien jälkeläiset

Verizon, CenturyLink ja nykyinen AT&T... Ja Nokia!



Verizon



Bell Atlantic hankki itselleen NYNEXin vuonna 1997. Bell Systemsin aikana toiminut suurin itsenäinen puhelintyhtiö oli GTE, jonka juuret juontuvat aina 1920-luvulle saakka. GTE toimi aina vuoteen 2000 sakkaa kunnes yhdistyi Bell Atlanticin kanssa - Verizon oli syntynyt.


Nykyinen AT&T



Southwestern Bell otti vuonna 1995 nimen SBC Communications. Se hankki itselleen Baby Bellseistä ensin Pacific Telesisin vuonna 1997 ja pian sen jälkeen Ameritechin vuonna 1999. Todellinen uutispommi saatiin vuonna 2005 kun SBC ilmoitti ostavana AT&T:n - Baby Bell siis osti alkuperäisen emoyhtiönsä. Tässä yhteydessä SBC muutti nimensä ja syntyi nykyinen AT&T Inc.

Vuonna 2006 AT&T osti BellSouthin. Nykyinen AT&T pitää sisällään 10 niistä 22:sta Bell Systemsin yhtiöstä, jotka Baby Bellseiksi pilkottiin.


CenturyLink



1996 perustettu Qwest fuusioitui vuonna 2000 US Westin kanssa. CenturyLink hankki Qwestin itselleen vuonna 2011.


Bell Labs, Lucent Technologies ja Nokia



Kuten jo olemme huomanneet, on yritysten kirjo sulautumisineen ja pilkkomisineen valtava. Koska kotoinen Nokiamme on nykyisin myös osa tätä Bell Systemsin ja AT&T:n historiaa, ansaitsee tämä tietenkin myös oman kappaleensa :)

1996 silloinen AT&T jatkoi edelleen pilkkoutumistaan ja siitä irrotettiin omaksi yhtiökseen sen Techologies-yksikkö. Kauppaan kuului mm. Western Electric ja Bell Labs. Näin syntyi yhdysvaltalainen Lucent, joka fuusioitui vuonna 2006 ranskalaisen Alcatelin kanssa (syntyi ranskalainen Alcatel-Lucent). Vuonna 2016 Nokia osti Alcatel-Lucentin.

Suuri osa suomalaisista tuskin on vieläkään tajunnut, millaisen palan merkittävää maailmanhistoriaa Nokia tuossa sai mukaansa. Vaikka Bell Labsin merkitys maailmalle ei enää olekaan sitä luokkaa kuin aikana, jolloin ensimmäisiä satelliitteja laukaistiin, on minusta hienoa, että Nokia on nyt osa tätä suurinta ja merkittävintä yrityshistoriaa mitä maailmasta löytyy.


Tavaramerkki



Bell-nimi ei juuri enää näy nykyisten yritysten nimissä eikä vanha ikoninen Bell-logo ole aktiivisesti kenelläkään käytössä. Esim. Verizone lopetti vanhan logon käytön vasta vuonna 2015. Oikeudet vanhoihin tavaramerkkeihin on kaikilla yhtiöillä, joiden juuret ovat alkuperäisissä Bell-yhtiöissä.

Kuva: Wikipedia

























AT&T sijoituskohteena




AT&T on listattu esim. Forbesin listauksessa maailman 11. suurimmaksi yritykseksi (USA 6. sija). Yhdysvalloissa sen markkinaosuus liittymäasiakkaista on yli 30%, vain Verizonella on suurempi markkinaosuus ja muut tulevat kaukana takanapäin. Viime aikoina kuitenkin mm. T-Mobile on kasvattanut markkinaosuuttaan Verizonen ja AT&T:n kustannuksella. AT&T yritti ostaa T-Mobilen Deutsche Telekomilta vuonna 2011 mutta yritys epäonnistui Yhdysvaltain telehallintoviraston kauppaan liittyvien vaatimusten vuoksi.

Teleala on murroksessa niin meillä kuin Yhdysvalloissakin. Kilpailu on kovaa ja laajentumista tapahtuu paljon yritysostoilla. Verizone osti Yahoo!:n, AT&T osti DirecTV:n ja viimeisimpänä TimeWarnerin (prosessi vielä kesken).

AT&T kuuluu osinkoaristokraatteihin, osinko on noussut yli 30 vuotta peräkkäin. Nykyisellä kurssilla 37.99usd osinko on noin 5% (kvartaaliosinko nyt 0,50usd). Korkeampaa osinkoa ei taida mikään osinkoaristokraatti maksaa - mutta toisaalta, AT&T:n osinko nousee melko tahmeasti ja suurien investointien sekä massiivisen velkalastin vuoksi osinko saattaa jopa olla jossain vaiheessa uhattuna.

Itse olen ostiskellut osaketta useammassa erässä vuoden 2016 lopulta alkaen ja tällä hetkellä se on 3. suurin sijoitukseni. Varsinaisia suunnitelmia ostaa tai myydä ei ole, mutta kuten aina aina hyvän firman kohdalla, jos aiheetta kovasti laskee, niin eiköhän sormi taas osta-painikkeen löydä.

En ole mikään yritysten analysoija joten jos firma ostomielessä kiinnostaa, kannattaa lukea mm. tämä paras netistä löytämäni AT&T-analyysi: AT&T – osinkovirtaa salkkuun (Stoalainen Sijoittaja).


Alexander Graham Bell



Loppuun vielä lyhyesti itse Bellistä henkilönä - tuo nimi, joka yhdistettynä Bell-logoon ja kaikkeen tuohon historiaan omassa päässäni luotuine mielikuvineen saa mielessäni epäuskottavat lähes mystiset mittaushteet. Ehkä mielikuviini vaikuttaa myös se, että katsoin taannoin intensiivisesti jännittävää scifi sarjaa Fringe, jossa alkuperäisen Star Trekin Mr. Spock eli Leonard Nimoy näytteli yhtä parhaista hahmoista, Dr. William Belliä, ja hieman Bell-logon kaltainen kello oli myös mukana.


Leonard Nimoy / Dr. William Bell (Fringe)
Alexander Graham Bell
http://www.telcomhistory.org/












Alexander Bell oli tiedemies ja keksijä. Bell syntyi Edinburghissa Skotlannissa vuonna 1847. Hänellä oli kaksi veljeä, jotka kuolivat tuberkuloosiin. Hänen isänsä Alexander Melville Bell oli puheopetukseen erikoistuntut puhefysiologian tutkija. Bell seurasi isänsä  jalanjälkiä ja alkoi toimia opettajana vuonna 1868 opettaen kuuroille lapsille puhetta Lontoossa.

Vuonna 1870, ollessaan 23 vuotias, hän muutti vanhempiensa kanssa Kanadaan ja sieltä pian Bostoniin Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli kuurojen opettajana ja opiskeli yliopistossa. Hän otti myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Sekä hänen äitinsä Eliza Symonds että vaimonsa Mabel Gardiner Hubbard olivat kuuroja. Bellillä ja Mabelilla oli neljä lasta. Bell kuoli vuonna 1922 ja on haudattu vaimonsa kanssa Kanadan Nova Scotiaan.

Puhelinkeksintöjensä lisäksi Bell oli mukana mm. kehittämässä metallinpaljastinta vuonna 1881. Hän vaikutti myös ilmailualalla ja oli aktiivisesti muakana National Geographic Societyn toiminnassa. 1940-luvulla Bell pääsi myös postimerkkiin.

Bell puhui vuonna 1915 ensimmäisen mantereen yli kantaneen puhelun, Bellin puhuessa New Yorkista ja Thomas A. Watsonin vastaanottaessa puhelun San Franciscossa.


Lähteitä ja lisätietoja:



AT&T Corporation, Wikipedia
The History of AT&T
July 12, 1962: The Day Information Went Global, NASA history
- Alexander Graham Bell, The Telecommunications History Group
Mitä AT&T-Time Warner -yrityskauppa voi opettaa mediajakelun ansaintamalleista? YLE Blogi